Unkarin historia

 

896
Ensin tulivat keltit, sitten roomalaiset, hunnit ja muut kansainvaelluksen aikaiset kansat ja heimot. 800-luvun lopussa Karpaattien altaaseen saapuu Árpádin johdolla seitsemän unkarilaista heimoa. Árpád-dynastia hallitsee aina vuoteen 1301.

 


1000
Tapani (István) kääntyy kristinuskoon, ja hänet kruunataan kuninkaaksi Esztergomissa. Piispa Gellért yrittää käännyttää unkarilaisia pakanoita kristinuskoon, mutta kokee marttyyrikuoleman unkarilaisten surmatessa hänet.

 


1241
Mongolit hävittävät Unkaria, mutta vetäytyvät kuitenkin takaisin. Kuningas Béla IV johtaa jälleenrakennustöitä ulkomaisen avun turvin. Viimeisen Árpád-suvun kuninkaan jälkeen kruununperimysriitoja, ja valtaan nousee Anjou-suku. 1300-luvulla Unkarista tulee suurvalta, johon kuuluu muun muassa Kroatia, Slavonia, Dalmatia, Banatia, Galitsia sekä jonkin aikaa myös Puola.

 


1456
János Hunyadi saa voiton turkkilaisista nykyisen Belgradin kohdalla. Hänen pojastaan Matiaksesta tulee suuri renessanssikuningas. Matiaksen toisella vaimolla, Napolin Beatrixilla, ja italialaisella kulttuurilla on suuri vaikutus Unkariin.

 
1526
Kuningas ja armeija häviävät ottomaanisille turkkilaisille Mohácsissa, ja vuonna 1541 myös Buda valloitetaan. Länsi-Unkaria hallitsee Itävalta, Budaa ja Keski-Unkaria turkkilaiset, ja Transilvaniasta tulee Turkin vasallivaltio. Kehitys pysähtyy ja metsäinen tasankoalue autioituu: siitä tulee puszta - asumaton.
 

1699
Karlowitzin rauhassa turkkilaiset joutuvat luovuttamaan Unkarin ja Transilvanian Habsburgeille. Saksalaiset, slovakialaiset, serbit ja romanialaiset asuttavat unkarilaisia alueita. Hallintoa, kulttuuria ja koululaitosta saksalaistetaan. Reformikaudella 1825-48 kehitystä johtaa István Széchenyi, jonka liberaalit ajatukset ovat pitkälti peräisin Englannista.

 


1848
Unkarilaisten kapina Habsburgeja vastaan tukahdutetaan venäläisten avulla. Kansallisrunoilija Petõfi katoaa Segesvárin taistelussa vuonna 1849, ja kumousliikkeen johtajat joko teloitetaan tai ajetaan maanpakoon. Vuonna 1867 solmitaan sopimus kaksoismonarkiasta Wienin kanssa, ja 1800-luvun lopun talouskasvu on erittäin nopeaa.

Maahantulon 1000-vuotisjuhlaa vietetään poikkeuksellisen näyttävästi vuonna 1896.
 


1920
Unkari osallistuu ensimmäiseen maailmansotaan keskusvaltojen puolella ja menettää Trianonin rauhassa naapurimailleen kaksi kolmasosaa pinta-alastaan ja kolme viidesosaa väestöstään.

1920- ja 30-luvuilla Unkaria johtaa amiraali Horthy, ja maa ajautuu yhä tiiviimmin Saksan yhteyteen. Toisessa maailmansodassa Unkari taistelee Saksan puolella, mutta saksalaiset miehittävät maan vuonna 1944. Erittäin kovien taistelujen jälkeen neuvostoarmeija miehittää Budapestin tammikuussa 1945, jolloin myös ruotsalainen diplomaatti Raoul Wallenberg katoaa.
 
1948
Sosiaalidemokraatit pakotetaan kommunistien alaisuuteen, ja Unkari kulkee samaa stalinistista tietä kuin useimmat Itä-Euroopan maat: suunnitelmatalous, maatalouden kollektivisointi, reaalisosialismi, puolueen sisäiset puhdistukset, näytösoikeudenkäynnit ja Moskova-johtoinen politiikka ovat todellisuutta. Vuonna 1953 Stalinin kuoleman jälkeen Rákosin tilalle tulee Imre Nagy, mutta Rákosi palaa valtaan vuonna 1955.


 

 


1956
Tukimielenosoitus puolalaisten uudistuspolitiikalle päättyy kansannousuun Budapestissä 23. lokakuuta. Nagyista tulee jälleen pääministeri. Neuvostojoukot näyttävät ensin vetäytyvän, mutta iskevät rajusti takaisin 4. marraskuuta.

200 000 unkarilaista pakenee maasta. Kádárista tulee uusi puoluejohtaja, ja Nagy teloitetaan salaisen oikeudenkäynnin jälkeen vuonna 1958. Kádárin ensimmäiset vuodet oppositiota vastaan ovat vaikeita, mutta 70-luvulla Unkarista tulee "leirin hilpein parakki". Talouskasvua heikentää huima inflaatio, massatyöttömyys ja Itä-Euroopan suurimmat ulkomaanlainat, ja Kádár joutuukin eroamaan vuonna 1988.
 


1989
Oppositiopuolueiden toiminta sallitaan, ja 23. lokakuuta Unkarin Kansantasavallasta tulee Unkarin Tasavalta. Itävallan vastainen raja avataan, ja itäsaksalaiset pääsevät matkustamaan sitä kautta länteen. Koko kommunistinen Itä-Eurooppa kokee poliittisen romahduksen.

1990
Vuonna 1990 käydään ensimmäiset vapaat vaalit sitten vuoden 1945. Demokraattinen foorumi (MDF) saa vaalivoiton, ja József Antallista tulee pääministeri.

1992
Unkarista tulee EU:n ulkojäsen.

1994
Vuonna 1994 reformikommunistit muodostavat hallituksen Vapaiden demokraattien kanssa, ja pääministeriksi tulee Gyula Horn.


 

1998


Vuoden 1998 vaalien jälkeen pääministeriksi nousee Viktor Orbán, ja hallituksen muodostavat Fidesz/MPP, Pienviljelijäpuolue ja MDF.
EU alkaa neuvotella Unkarin kanssa täysjäsenyydestä.

1999
Vuoden 1997 kansanäänestyksen perusteella - jolloin 85% kansasta äänestää liittymisen puolesta - Unkarista tulee NATOn jäsen 12. maaliskuuta.

2000
Unkari viettää 1000-vuotisjuhlia valtiona.

2002
Vuoden 2002 vaalit johtavat koalitioon sosialistipuolueen (MSZP) ja liberaalin SZDSZ:n kesken. Pääministeri Péter Medgyessy jättää virkansa mandaattikauden aikana, ja hänen paikkansa ottaa Ferenc Gyurcsány.

2004
Unkarista tulee EU:n jäsen 1. toukokuuta.





UNKARIN HISTORIAA VOI VERRATA 1100-VUOTIAASEEN VUORISTORATAAN

Toisiin kansoihin verrattuna unkarilaiset ovat tulokkaita Euroopassa, ja heillä on täysin erilainen historiallinen tausta. Unkarilaiset ovat asuneet nykyisellä alueellaan Karpaattien altaassa Tonava- ja Tiszajokien varrella vasta 800-luvun lopulta lähtien.
Tämä alue oli senaikaisista unkarilaisista - madjaareista - houkutteleva asettua asumaan keskeisen sijaintinsa, runsasriistaisten metsiensä, kalarikkaiden vesistöjensä ja hedelmällisen maansa vuoksi. Mutta samoista syistä johtuen on heidän maansa ollut usein houkutteleva muille kansoille valloittaa ja hallita. Tämä seikka on näytellyt merkittävää roolia Unkarin historiassa, ja se on vaikuttanut kansan ja yksittäisten ihmisten elämään.

 


Alue, jossa nykyinen Unkari sijaitsee, kansoitettiin hyvin varhain. Puolen miljoonan vuoden ikäisiksi arvioidut arkeologiset löydöt ovat näytteillä Budapestin kansallismuseossa (Nemzeti múzeum). Ensimmäiset ihmisasutukset on perustettu noin vuonna 8000 eKr. 200-luvulla eKr. alueelle saapuivat eraviskit, kelttiläis-illyrialaiset heimot, jotka perustivat asuinpaikan ylös Gellért-kukkulalle nykyiseen Budapestiin.
Alue säilyi länsieurooppalaisen kulttuuriyhteisön ulkopuolella aina ensimmäiselle vuosisadalle jKr., jolloin roomalaiset joukot etenivät ja laajensivat valtakunnan rajoja pohjoiseen aina Tonavalle saakka. Sunnilleen 20 000 roomalaista sotilasta sijoitettiin linnoituksiin joen varrelle nykyisen Wienin ja Budapestin välille.

Tärkeimmästä sotilaslinnoituksesta, Aquincumista, tehtiin myöhemmin roomalaisen Pannonian provinssin pääkaupunki. Muun muassa amfiteattereiden, kylpylaitosten ja akveduktien suurenmoiset rauniot, joita on kaivettu esiin nykyisen pääkaupungin pohjoisosasta (Óbuda), ovat osoituksena Aquincumin merkityksestä.
 

Roomalaiset alkoivat vetäytyä Pannoniasta 300-luvulla, ja vandaalit ja jazygit valtasivat alueen. Vuonna 430 hunnit kulkivat Tonavan yli, ja Attilan kuoltua vuonna 453 alueelle alkoi tunkeutua muita kansainvaelluksen aikaisia kansoja - ostrogootteja, gepidejä ja langobardeja - , kunnes avaarit vuorostaan pakottivat heidät väistymään. Avaarien valtakunta säilyi 700-luvun alkuun saakka.
 

MADJAARIT - ENSIMMÄISET UNKARILAISET

 
Seitsemän heimoa, joista maan nykyiset asukkaat polveutuvat, saapuivat alueelle vuonna 896. He olivat vaeltaneet silloin pitkään alkuperäisiltä asuinsijoiltaan Ural-vuoriston läheisyydestä. Heimot kutsuivat itseään madjaareiksi, ja aikanaan myös maa ja kieli saivat nimensä heidän mukaansa. Toiset heimot olivat samanaikaisesti suunnanneet pohjoiseen ja asettuneet nykyiseen Viroon ja Suomeen.


Madjaarien ensimmäinen tunnettu johtaja, Árpád, perusti dynastian, joka säilyi yli kolme vuosisataa ja joka perusti valtion valloitettuun maahan. Hänen pojanpojanpoikansa, myöhemmin pyhimykseksi julistettu István (Tapani), kääntyi kristinuskoon, ja hänet kruunattiin Unkarin ensimmäiseksi kuninkaaksi Esztergomissa joulupäivänä vuonna 1000. Kaupungista tuli maan ensimmäinen poliittinen ja uskonnollinen keskus, jossa muun muassa hyväksyttiin Unkarin ensimmäinen valtiosääntö, Kultainen bulla, vuonna 1222. Laki säännösteli sekä aateliston että aatelittomien oikeuksia.

 
Mongolilaiset tataarit valtasivat Unkarin pian tämän jälkeen vuosina 1241-42, ja Batu Khanin joukot valloittivat maan kaupungit ja kylät aiheuttaen verilöylyjä ja joukkotuhoja. Khanin äkillinen kuolema koitui unkarilaisten pelastukseksi. Tataarit vetäytyivät, ja kuningas Béla IV nosti murskatun kansakunnan jälleen pystyyn. Hän siirsi myös hovin ja sitä myötä pääkaupungin Budaan, jonne hän rakennutti uuden kuninkaanlinnan, jota ympäröivät valtavat kiviset puolustusmuurit.
 


SUURUUDEN JA KURJUUDEN AIKA

 


Kun Árpád-dynastia kuoli sukupuuttoon vuonna 1301, ranskalaisen Anjou-suvunCharles Robert vaati Unkarin kruunua. Hän ja hänen seuraajansa hallitsivat kolmen sukupolven ajan poliittisesti ja taloudellisesti vakaassa valtiossa, joka kävi kauppaa koko Euroopan kanssa ja joka vastaanotti mielellään maahanmuuttajia muista maista. 1400-luvun alussa ottomaaniset turkkilaiset uhkasivat maata (ja koko kristittyä Eurooppaa), mutta vuonna 1456 János Hunyadi pysäytti heidät ankarassa taistelussa nykyisen Belgradin tienoilla. Maanosan väestö saattoi huokaista helpotuksesta hetken aikaa, ja paavi Calixtus III määräsi, että kaikkia kirkonkelloja ympäri Euroopan tulee soittaa joka päivä kello 12 Hunyadin ja hänen joukkojensa uroteon muistoksi Belgradin taistelussa.
Hunyadin kuoleman jälkeen hänen poikansa Matias Corvinus nousi valtaistuimelle, minkä jälkeen Unkari koki 32 vuoden pituisen kultakauden, jolloin sekä kulttuuri että yhteiskunta kehittyivät. Tämän valistuneen kuninkaan hallinnossa maasta tuli renessanssikulttuurin keskus, jossa kauppa kukoisti. Matiaksen palatsit Budassa ja Visegrádissa olivat kuuluisia koko Euroopassa.

 


Matiaksella ei ollut laillisia perillisiä, mikä johti maan sisäisiin taisteluihin valtaistuimesta ja yleisiin levottomuuksiin ympäri maata kuninkaan kuoltua. Turkkilaiset olivat ajan myötä keskittyneet sotaan, ja tällä kertaa ei ollut Hunyadia maata pelastamassa.
Kuningas Lajos II sekä puolet hänen armeijastaan kaatuivat sulttaani Suleimania vastaan käydyssä taistelussa Mohácsissa vuonna 1526. Tästä vuodesta tuli yksi synkimmistä maan historiassa.
Naapuri-Itävallan habsburgilaiset keisarit pelkäsivät, että Wienistä tulisi ottomaanisen maailman seuraava valloitus, ja he selittivät kantansa Unkarin hallitsijoina voidakseen sillä tavoin luoda puskurivyöhykkeen itsensä ja turkkilaisten välille.

Maa menetti itsenäisyytensä ja jaettiin kolmeen osaan - pohjoiset ja läntiset alueet kuuluivat Habsburgien valtakuntaan, Transilvaniasta tuli nimellisesti itsenäinen, mutta ylivalta siellä oli turkkilaisten. Maan keskiosat joutuivat suoraan turkkilaishallinnon alle. Miehityksen 150 vuodesta muodostui rappion ja regression aika sekä taloudellisesti että kulttuurisesti - pitkältä turkkilaiskaudelta on vain muutamia moskeijoita ja kylpylöitä jäljellä. Kristityt länsimaat mobilisoivat armeijansa muslimilaisia turkkilaisia vastaan 1600-luvun lopulla. Kun Unkari pitkien ja tuhoisien taisteluiden jälkeen vapautettiin vuonna 1686, oli kaikki raunioina.
 


HABSBURGIEN VALLAN ALLA

 


Itävallan keisarit laajensivat valtaansa ja ottivat hallinnon Unkarissa, mikä ei ollut paljon parempi kuin olla turkkilaisten paojen hallittavana. Kahdeksan vuoden mittainen vapaustaistelu, jota johti Transilvanian ruhtinas Ferenc II Rákóczi 1700-luvun alussa, päättyi tietynlaiseen itsenäisyyteen. Rauha säilyi lähes sata vuotta, minä aikana maa edistyi taloudellisesti suuresti valtavan Habsburgien valtakunnan provinssina. Pestin kaupunki näytteli yhä suurempaa roolia kansainvälisessä kaupassa samalla kun Buda palasi asemaansa maan hallinnollisena keskuksena.

 
Suurin osa kansasta ei kuitenkaan päässyt osalliseksi hyvinvoinnista. Rikkaat rikastuivat, maaorjat köyhtyivät ja kansallista identiteettiä nujerrettiin itävaltalaisen vaikutusvallan avulla. 1800-luvun puolivälissä unkarilaiset kävivät jälleen sotaan vapaudestaan. Vuoden 1848 vallankumousta johtivat radikaalit nuoret intellektuellit ja yliopisto-opiskelijat, ja väliaikainen kansallinen hallitus muodostettiin. Unkarilaisten ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi - keisari murskasi vallankumouksen Venäjän tsaarin avulla, mistä seurasi teloituksia, maanpakoja ja kahden vuosikymmenen mittainen pettymys ja maansuru unkarilaisille.
 
Kaikkea ei kuitenkaan ollut menetetty. Vuonna 1867 unkarilaiset onnistuivat neuvottelemaan hyväksyttävän kompromissin, joka oli Itävallan puolelta tarkoitettu hillitsemään agitaatiota itsehallinnon puolesta. Itävallan kanssa solmitun personaaliunionin aikana unkarilaiset saivat vihdoin oman hallituksen, vaikkakin tärkeimmät osastot olivat yhteisiä. Kaksoismonarkian 50 vuoden aikana maa koki dynaamisen "iloisen kauden". Teollisuus kasvoi, rautatieverkostoa laajennettiin ja vuonna 1873 Budan, Óbudan (vanhan Budan) ja Pestin kaupungit yhdistettiin Budapestiksi, josta tuli vähitellen metropoli maanalaisineen, suurenmoisine bulevardeineen, upeine palatseineen ja rikkaine multikulttuureineen.


 

SOTIA JA KAPINOITA

 
Vuonna 1914 Unkari joutui osana Itävalta-Unkarin monarkiaa osallistumaan ensimmäiseen maailmansotaan häviäjän puolella, ja se maksoi tuhansien unkarilaisten hengen.


Lokakuussa 1918 viimeinen yhteinen keisari ja kuningas pantiin viralta nk. porvarillisen demokraattisen vallankumouksen aikana. Vallankumoukselliset yhdistyivät vasta perustetun Unkarin kommunistisen liikkeen kanssa. Heidän reformivaatimuksensa olivat kuitenkin liian nopeita ja pitkälle tähtääviä ja johtivat amiraali Horthyn johtamaan konservatiiviseen vastareaktioon.

 
Rauhanehdot - jotka saneltiin Trianonin rauhassa vuonna 1920 - tulivat ajan mittaan Unkarille erittäin kalliiksi: suunnilleen kaksi kolmasosaa maasta täytyi luovuttaa naapurimaille, väestö väheni 18,2 miljoonasta 7,6 miljoonaan, ja lähes 3,5 miljoonasta etnisestä unkarilaisesta tuli ympäröivien maiden kansalaisia. Horthy säilytti roolinsa valtakunnan johtajana ankarien 20- ja 30-lukujen aikana, mutta maassa, jossa vallitsi turmeltuneisuus ja köyhyys, katkeruus tulvi yli rauhanehtojen.
 


Vuoden 1933 jälkeen Hitlerin Saksa rupesi investoimaan Unkarin teollisuuteen, ja siitä tuli unkarilaisten maataloustuotteiden menekkimarkkinat. Unkarilaiset tunsivat myös vastahakoista ihailua Saksaa kohtaan, koska maa uhmasi maailmansodan voittaneita valtoja. Vuonna 1940 Unkari antoi saksalaisille joukoille luvan kulkea maan halki, ja palkinnoksi Unkari sai takaisin osia aikaisemmin luovuttamistaan maa-alueista. Se oli petollinen kirkkauden hetki ennen maan synkintä hetkeä. Kymmenettuhannet unkarilaiset kaatuivat taistellessaan saksalaisten tukijoukkoina idässä, ja kun Horthy vuonna 1944 luuli voivansa vapautua Saksan otteesta julistamalla Unkarin neutraaliksi, saksalaiset miehittivät maan.
 
Kun sitten myöhemmin Venäjän armeija lähestyi Budapestiä vuoden 1944 joulun alla ja kun liittoutuneet tehostivat kaupungin pommituksia, Horthy teki aseleposopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Silloin saksalaiset miehittivät Unkarin ja antoivat unkarilaisten fasististen nuoliristiläisten ottaa hallinnon. Brutaali ja fanaattinen vallanpitäjä kuljetti maan juutalaisen väestön tuhoamisleireille, murhasi tuhansia omia maanmiehiään ja aikaansai lisää hävitystä kamppailemalla yhdessä saksalaisten joukkojen kanssa Puna-armeijaa vastaan katkeraan loppuun saakka.
Kun neuvostoliittolaiset valtasivat Budapestin helmikuussa 1945, kolme neljäsosaa kaupungin rakennuksista oli tuhoutunut. Sodassa oli kuollut yhteensä yli puoli miljoonaa unkarilaista. Ruotsin suurlähetystön ensimmäinen sihteeri Raoul Wallenberg pelasti tuhansia juutalaisia jakamalla heille ruotsalaisia turvapasseja ja hankkimalla vapaita "ruotsalaisia" taloja liekehtivässä Budapestissä. Hän katosi jäljettömiin tammikuussa 1945. Wallenbergin perhe ja senaikainen Budapestin Amerikan-suurlähettiläs pystyttivät Imre Vargan veistämän patsaan hänen muistolleen vuonna 1987.

 


KOMMUNISMIN AIKA JA SEN JÄLKEEN

 


Unkarista tuli asetuksella tasavalta vuonna 1946. Toivoa antavan, vapaiden vaalien saatteleman alun jälkeen alkoi jälleen pelon ja levottomuuden kausi. Kommunistit ottivat asteittain vallan, ja vuonna 1949 maasta tehtiin asetuksella kansantasavalta. Ensimmäiset vuodet kommunistien hallinnossa eivät tehneet elämästä juurikaan parempaa kuin mitä se oli natsivallan aikana. Stalinin miesRákosi perusti salaisen poliisin (ÁVH), joka piti huolen siitä, että kaikki noudattivat puolueen määräyksiä.

 


Kahdeksan vuoden brutaalin sorron jälkeen unkarilaiset saivat tarpeekseen: 23. lokakuuta vuonna 1956 he marssivat kohti parlamenttia ilmaistakseen valituksen aiheensa. Turvallisuuspoliisin luodit olivat opiskelijoita ja työläisiä vastassa. Protestit kasvoivat kansannousuksi, ja muutamassa päivässä perustettiin uusi väliaikainen hallitus, jota johti Imre Nagy, joka sanoi irti Varsovan liiton jäsenyyden. Neuvostoliitto reagoi kuitenkin nopeasti: Puna-armeijan tankit vyöryivät Budapestiin 4. marraskuuta, ja pian oli kaikki aseellinen vastarinta murskattu.

Lähes 2000 ihmistä teloitettiin - pääministeri Nagy oikeudenkäynnin jälkeen vuonna 1958 - ja noin 200 000 unkarilaista muutti maasta. Kymmenisen tuhatta heistä siirtyi pikkuhiljaa Ruotsiin.


 

Neuvostoliitto asetti János Kádárin uudeksi puoluejohtajaksi. Hallitusjärjestelmä oli aluksi erittäin tukahduttava, mutta 1960-luvun puolivälistä johtoa lievennettiin asteittain. Unkari siirtyi osittain vapaampaan talouteen, unkarilaiset saivat luvan perustaa perheyrityksiä ja lomailla lännessä. Vaikka "gulaikommunismi" ei koskaan saavuttanut täyttä potentiaaliaan, sitä korostettiin esikuvana muille Itäblokin maille.

 


Kun perestroikan tuulet alkoivat puhaltaa Moskovasta, Kádár erotettiin vallasta vuonna 1988, ja vuotta myöhemmin sallittiin oppositiopuolueiden perustaminen. Vuonna 1989 poistettiin piikkilanka Itävallan vastaiselta rajalta, ja sitä myötä Unkarista tuli ensimmäinen maa, joka veti rautaesiripun syrjään. Vuonna 1990 maassa pidettiin ensimmäiset vapaat vaalit 43 vuoteen, ja maasta tuli jälleen tasavalta.

Vuonna 1999 maa liittyi NATOon ja vuonna 2004 myös EU:hun.
 
Siirtyminen kommunismista kapitalismiin ei ole ollut helppoa, minkä kaikki entiset itävaltiot ovat saaneet kokea. Unkari on kuitenkin saanut suurimman osuuden länsimaisista investoinneista (ruotsalaiset investoijat ovat neljännellä tilalla), mikä on stimuloinut taloutta ja johtanut maan sinne, missä se tänä päivänä on: tilanteeseen, joka antaa toivoa Unkarin tulevaisuudesta.