Keski-Euroopan kummallinen kansa – unkarilaiset kansanperinteet

Unkari on erityisen rikkaan kansanperinnön maa. Kansankulttuuria löytyy museoista säilöttynä, mutta monissa Unkarin pikkukylissä perinteet elävät edelleen: paikalliset yhteisöt pitävät traditioita hengissä, ja jopa tämän päivän kaupunkilaiset tekevät asioita, jotka saattavat ensin yllättää sinut!

Unkari on hyvin monipuolinen maa maaseutuarkkitehtuurissa, käsitöissä, kansanmusiikissa ja -tanssissa. Mohácsin musta keramiikka, matyólaisen ja kalocsalaisen kirjonnan koristeellisuus, Halasin pitsitöiden hienostuneisuus: kaikki ne kertovat paikallisten ihmisten erilaisia tarinoita.

Jos haluat kokonaisvaltaisen kuvan arkkitehtuurista ja kurkistaa parinsadan vuoden taakse unkarilaisten kylien tapoihin, suuntaa johonkin lukuisista kylämuseoista, joita löytyy sieltä täältä ympäri maata! Ehkä kaikkein avostetuin on Skanzenin kansatieteellinen ulkoilmamuseo lähellä Szentendreä, vain kivenheiton päässä Budapestistä (www.skanzen.hu). Älä jätä väliin Göcsejin kylämuseota (itse asiassa maan ensimmäinen kylämuseo), jonka keskellä seisoo 1800-luvulta peräisin oleva kaunis vesimylly. Sóstón museokylä on myös must-kohde, sillä se on yksi erilaisimmista Unkarissa: siellä esitellään viiden kansatieteellisen alueen (Szatmár, Rétköz, Nyírség, Nyíri Mezőség ja Bereg) värikästä kansanarkkitehtuuria ja tapoja, kaikki yhdessä 'kylässä'. Kievari on käytössä oikeasti, joten voit myös kilistellä laseja siellä! Jos haluat matkustaa ajassa vielä enemmän taaksepäin, suuntaa Tiszaalpáriin: sieltä löydät rekonstruoidun kylän Árpád-kaudelta (1000–1301), joka on rakennettu arkeologisten löytöjen perusteella käyttäen ainoastaan sen kauden materiaaleja!

Elävää perinnettä löydät kauniisti säilyneestä Hollokőn kylästä, joka on itse asiassa osa maailmanperintöä. Hollókőstä tekee todella erityisen se, että kylä ei ole muuttunut ulkoilmamuseoksi: se on elävä kylä, jossa paikalliset elävät perinteisiin sidottua elämää. On tottakai muitakin pieniä kyliä, joissa paikalliset ovat säilyttäneet satavuotiset traditionsa. Salainen vinkki: käy Hollókőssä keväällä – pääsiäisen juhlinta tuo esiin tämän kauniin pikkukylän parhaimmat puolet! Keramiikalla on keskeinen rooli unkarilaisten kansankultturissa, ja tätä taitoa pidetään yllä Őrségin ja Hortobágy'in alueiden pikkukylissä.

Mutta arkkitehtuuri ja vanhat esineet eivät yksistään määrittele, keitä unkarilaiset ovat. Ymmärtämistä auttavat monet erilaiset kansanomaiset tavat, jotka ovat elävää perinnettä vielä tänäänkin. Haluatko kuulla esimerkkejä? Aloitetaan vaikkapa niin kutsutusta Busójárásista. Laskiaisena ihmiset pukeutuivat pelottaviin asuihin ja puisiin naamioihin ja kiertelivät kaduilla pelottelemassa talven (tai toisen tulkinnan mukaan turkkilaiset...) pois.

Pääsiäisenä pojat pirskottavat tyttöjen päälle hajuvettä ja lausuvat tätä tilaisuutta varten kirjoitettuja hassuja pikku runoja. Perinteen mukaan naiset, joita ei 'kastella', kuihtuvat pois, joten eiväthän pojat voi antaa käydä niin. Ennen vanhaan asia varmistettiin ämpärillisellä kylmää vettä: tänä päivänä on käytössä hieman 'kesympi' versio. Osa pääsiäisen juhlintaa (ja lasten suosikki) on munien maalaaminen: täytyyhän pojille antaa jotakin vastalahjaksi kastelemisesta, vai mitä? Joillakin alueilla munien maalaamisesta on kehkeynyt oma taiteenlajinsa, jossa munat koristellaan paikallisilla motiiveilla ja usko tai älä: joskus jopa pienillä hevosenkengillä!

Myös häillä on Unkarissa oma koreografiansa ja traditionsa, tottakai! Häätoimitus on erittäin tärkeä, ja sitä seuraa yleensä koko kylä. Morsiustanssin pitäisi taata nuorenparin taloudellinen vakaus: vieraiden täytyy maksaa voidakseen viedä morsiamen tanssimaan! Lasien rikkominen ajaa pahat henget pois, ja siivoamalla sotkun yhdessä nuoripari voi osoittaa, kuinka hyvin he pystyvät toimimaan yhdessä. Äläkä ylläty, jos morsian varastetaan! Tuoreen aviomiehen täytyy suorittaa joitakin tehtäviä saadakseen hänet takaisin... Ja usko huviksesi: missään muussa tapahtumassa ei virtaa yhtä paljon pálinkaa.

Itse asiassa jokainen uskonnollinen tai vanhaa perua oleva juhla, vuosittainen sadonkorjuu, siantappajaiset, elokuun 20:s (Unkarin valtion perustamisjuhla) ja maaliskuun 15:s (vallankumouksen ja vapaustaistelun vuosipäivä) käsittää omat tapansa, jotka jäävät keskuuteemme jossain muodossa ja joita pidetään hengissä lukuisissa kansanomaisissa festivaaleissa ja juhlissa läpi vuoden. Muista osallistua niihin ja ota selvää näistä kummajaisista, madjaareista!